HELENE SCHJERFBECK. "Ranskalainen maalaistyttö", signeerattu ja päivätty 1883, öljy kankaalle.

50,2 x 34,3
Pariisin Académie Colarossin malli
Provenienssi: Alvar Bergroth, Helsinki; Christie’s huutokauppa, Lontoo 29.3.1990, nro 172; Bukowski, Helsinki 2004, nykyinen omistaja.
Ahtela 1966, nro 110 a

Näyttelyt: Taiteilijaseuran juhlanäyttely I, Ateneum 1924, nro 329 (Tyttö); Suomen Taideyhdistyksen 100-vuotisnäyttely, Helsinki, 1946, nro 253 (Nuori bretagnelaistyttö); Helene Schjerfbeckin muistonäyttely, Helsingin Taidehalli 1954, nro 8 (Bretagnetar); Helene Schjerfbeck 150-vuotta, Ateneumin taidemuseo, 2012, nro *99.

Helene Schjerfbeckillä oli kyky nähdä ammattimallienkin sieluun, toisin sanoen loihtia se esille. Ranskalainen maalaistyttö on erinomainen esimerkki tästä. Helene oli vuonna 1881 lähettänyt kotiin kirjeen, johon hän oli piirtänyt vastaavanlaisen tytön. Samalla lailla puettu maalaistyttö seisoo siinä värttinä kädessään ja Helene kuvailee malliaan Jeanne d’Arcin kaltaiseksi hahmoksi. Kirjallisuus merkitsi hänelle paljon, tarinoiden ja historian henkilöt selvästi antoivat syvyyttä hänen taiteeseensa ja elämäänsä ylipäänsä.

Varhaisista maalauksen nimikkeistä eri näyttelyissä voidaan nähdä, että aiheena luultiin olevan bretagnelainen tyttö. Virhearvion voi hyvin ymmärtää, sillä Bretagne oli Schjerfbeckin maalauspaikkana pariinkin otteeseen vuosina 1881 ja 1883--84. Tytön asu on kuitenkin perinteinen ranskalaisen talonpoikaistytön takki hilkkoineen. Esimerkiksi Venny Soldan-Brofeldt maalasi vuonna 1886 maalaistytön vasuineen vastaavassa asussa nimeltään Talonpoikaistyttö Barbizonista, sen voi käydä katsomassa Orimattilan taidemuseossa.

Ranskalainen maalaistyttö kiteyttää Helene Schjerfbeckin 1880-luvun alun modernistisuutta ja ominaislaatua hienosti. Henkilöhahmo tuodaan hyvin lähelle katsojaa, sommittelu rajataan rohkeasti, hilkan huippua ei maalata mukaan, samoin käden ja hupun kokonaisuutta ei kuvata. Tässä suhteessa vaikuttaa siltä, että Helene oli katsellut Edgar Degas’n sommittelullisia ratkaisuja. Kaikkea ei näytetä, katsojalle jää kuvan täydentäminen. Tytön lähes suljetut silmät keskittävät huomion toonien muovailemaan kasvojen kauniiseen plastisuuteen. Avoimet silmät olisivat vähentäneet elleivät kokonaan pyyhkineet pois henkilön salaperäisyyttä, ja taiteilijan mielestä varmaan johdattaneet huomion epäolennaiseen ja pois hänen tarkoittamastaan keskittyneisyydestä.

Helene Schjerfbeckin kirjemaininnasta mekin voimme hyvin ajatella, että Colarossin akatemian mallitytössä taiteilija näki sisäänpäin kääntyneen modernin Jeanne d’Arcin pohtimassa missiotaan ja kohtaloaan.

Leena Ahtola-Moorhouse.

Ei huomatuksia.