.

Helene Schjerfbeck aloitti Pariisin-opiskelunsa marraskuussa 1880 madame Trélat de Vignyn naisten akatemiassa. Hänen ystävänsä ja kollegansa Helena Westermarck oli jo työskennellyt siellä edellisenä lukukautena. Schjerfbeck ja Westermarck siirtyivät kuitenkin jo seuraavana vuonna tammikuussa Académie Colarossiin. Tämä näyttävä hiilipiirustus on selvästi signeerattu vuodelle 1880, joten opiskelupaikkana on täytynyt olla tämän oikuttelevan rouva Trélat de Vignyn ateljee. Samat mallit saattoivat toimia monessa ateljeessa samanaikaisesti kuten myös vierailevat opettajataiteilijat. Schjerfbeck on valinnut vaativan alhaaltapäin katsovan kuvakulman parrakkaaseen malliinsa. Leveälierinen hattu muodostaa kokoavan elementin piirustukseen. Tiukkakatseinen mies on kuvattu uskottavasti ja hatun muoto ja herkästi hahmoteltu lieri auttavat mallin katseen suuntaamista eteenpäin. Schjerfbeck oli pienestä pitäen erittäin taitava luomaan hiilipiirustuksiinsa vahvan tunnelman ja tavoittamaan mallin karaktäärin niin kuin tässäkin hiilipiirustuksessa.

Leena Ahtola-Moorhouse

Helene Schjerfbeck maalasi kukka-aiheita koko pitkän uransa ajan. Hänelle kukat olivat enemmän kuin kauniita kukkia, varsinkin hänen myöhäiskaudellaan niiden merkitykseen liittyi vahvasti niiden antaja. Esimerkiksi vuonna 1920 Kieloja vinossa maljakossa -maalauksen säteilyyn vaikutti hänen oppilaansa Ann-Marie Häyrénin lääkintävoimistelija äiti, joka toi kielot sairaudesta toipuvalle Helenelle Tammisaaressa. Unikkoja-maalauksen on maalannut vielä hyvässä kunnossa oleva nuori taiteilija, joka jaksoi matkustaa liikuntarajoitteisenakin kotimaan ulkopuolella ottaen vastaan kopiointitilauksia esimerkiksi Pietarin Eremitaasin mestariteoksista vuonna 1892. Vuonna 1893, jolloin Unikkoja-maalaus syntyi, hän teki elämänsä pohjoisimman matkan Suomessa Maria Wiikin ja Ada Thilénin kanssa Kangasalaan. Poikkeuksellisesti Unikkoja-maalauksen kukat näyttävät kasvavan omin juurin mullasta eli ovat luonnontilassa. Schjerfbeckillä oli toinen vastaava, vieläkin suoremmin luonnontilaisista kukista maalattu teos Kevätnarsisseja. Yleensä hänen kukka-aiheensa olivat maljakoissa tai sisätilan ruukuissa, sillä luonnossa liikkuminen tuli hänelle yhä vaikeammaksi vuosien mittaan.

Tässä maalauksessa unikonkukat täyttävät kankaan koko alan kurottuen jopa sen reunoista ulos. Kukat ovat myös eri vaiheissa elämässään, monet ovat jo kasvattaneet siemenkodan, kun taas toiset ovat hehkeimmässä loistossaan voimakkaan punaisin terälehdin. Maalaus on väreiltään, tekniikaltaan ja sommittelultaan impressionistisimpia teoksia Schjerfbeckin tuotannossa. Tarkkarajaisesti erottuvien ja pehmeästi ympäristöön sulautuvien kukkien ja vanojen harmonia on erittäin herkästi, vaihtelevuutta ja tilaa luoden toteutettu. Vihreän eri sävyjen ja punaisen kontrastit on hienostuneesti hallittu. Silmä ja mieli voi tehdä monta matkaa maalausta katsellessa. Unikonkukat muodostavat eräänlaisen seppeleen maalauksen vihreälle sydämelle. Unikkoaiheet jäivät 1890-luvun alkuun Schjerfbeckin tuotannossa. Myöhemmin hän ei enää tarttunut tähän aiheeseen, vaikka siitä tuli symbolististen kollegojen suosikkikukka.

Leena Ahtola-Moorhouse